Ranne

RANNEMURTUMAT JA OSTEOPOROOSI

Ranne- ja värttinäluun murtumat ovat hyvin yleisiä ja ilmenevät yleensä vanhemmalla väestöllä lievän tapaturman seurauksena. Edellä mainittu voi olla esimerkiksi kaatuminen pystyasennosta käsi ojennettuna. Pohjoiseurooppalaisessa väestössä värttinäluun alaosan murtumien ilmaantuvuus on todettu olevan aikuisilla noin 250–270/100 000 henkilövuotta: naisilla 360–370/100 000 ja miehillä 140–170/100 000 henkilövuotta. Suomessa tämä tarkoittaa noin 12 000 ranne- ja värttinäluun murtumaa vuodessa (Lähde: Käypähoito 2017)

Värttinäluun muurtumat ovat usein ensi merkki osteoporoosista ja koska niiden ilmeneminen tapahtuu yleensä aikaisemmin kuin lonkka- ja selkäoireet, voidaan osteoporoosi todeta jo tässä vaiheessa ja ennaltaehkäistä tulevia murtumia. Osteoporoosi on myös merkittävä riskitekijä värttinäluun murtumille sekä miehillä, että naisilla. 

OIREET JA NIIDEN TUNNISTAMINEN

Värttinäluun murtumat aiheuttavat akuuttia kipua, aristusta, mustelmia, turvotusta ja käden toiminnan heikkenemistä. Diagnoosi todennetaan yleensä röntgenkuvien avulla, jotka osoittavat murtuneiden luiden määrän ja ovatko ne menneet sijoiltaan. 

Murtumakohdat ilmenevät yleensä noin 2,5 cm päässä värttinäluun päästä, joskin murtumatyypit voivat vaihdella tapauskohtaisesti. Lääketieteelliset yhteisöt eivät yksimielisesti luokittele kyynärpään ja käden muita murtumia, näin ollen monia eri luokittelutapoja on käytössä. Tyypillisiä käytössä olevia luokittelutapoja ovat murtuman sijainti, asetelma, luun siirtymä, liitoskohtien eheys, stabiliteetti, muut liittyvät murtumat ja luun mineralisaatio. 

HOITO

Hoitokeino värttinäluun murtumille riippuu vamman luonteesta, sekä potilaan iästä ja aktiivisuudesta

EI LEIKKAUKSELLINEN

Murtumat, jotka eivät ole irronneet luusta tai hyvin vähän irrallaan voidaan hoitaa ilman leikkaushoitoa käyttämällä kipsiä, tukea tai lastaa parantumisen yhteydessä. Jos murtumakohta on merkittävästi irronnut luusta, voidaan murtumakohtaa anatomisesti korjata levon helpottamiseksi. Tosin tietyissä tapauksissa pienet irtoamiset jätetään huomioimatta. Jos luun murtumakohta on yhä epävakaa sen paikalle asettamisen jälkeen, voidaan apuna käyttää neuloja, ulkoisia kiinnikkeitä tai eri tekniikoiden yhdistämistä parantumisen aikana. 

LEIKKAUSHOITO

Vaikeat murtumat eli ne joita ei voida korjata ulkoisesti tai ovat epävakaita ovat perinteisesti hoidettu leikkaushoidolla. On olemassa useita eri tyylisiä leikkauksia riippuen murtuman laadusta. Murtumakohtaa voidaan vakauttaa silottamalla, ulkoisilla kiinnikkeillä tai yhdistämällä eri tekniikoita.

Osteoporoosipotilaat, joiden rannemurtumat vaativat leikkaushoitoa ovat haasteellisessa asemassa, sillä mekaanisesti heikkoon luuhun on vaikeaa löytää luotettavaa parannuskeinoa. Jossain tapauksissa tämä voi johtaa luun epämuodostumaan ja vajaatoimintaan. Yli 60-vuotiailla potilailla, ei-leikkauksellinen hoito kipsin avulla voi johtaa samaan lopputulemaan kuin edellä mainitussa tapauksessa.

TOIPUMINEN JA JÄLKISEURANTA

Hoidon tavoitteena on palauttaa käden toimintakyky entiselleen, mikä oli ennen vammaa. Usein parantuminen murtumista onkin hyvä tai erinomainen. Useimmat potilaat voivat aloittaa kevyttä aktivointia 1-2 kuukauden kuluttua murtumasta, mutta täysi parantuminen voi kestää jopa vuoden.

Ennaltaehkäistäkseen tulevia murtumia, kaikki yli 50-vuotiaat murtumista kärsineiden potilaiden tulisi ohjautua osteoporoositutkimuksiin, jossa käytetään luun tiehysmittausta. Aikainen osteoporoosin ennaltaehkäisy ja hoito vähentää riskiä uusiutuville luunmurtumille. Hoito on yleensä yhdistelmä erityistä osteoporoosilääkitystä sekä reseptin mukainen määrä kalsiumia ja D-vitamiinia.

EHKÄISE KALSIUMLISÄLLÄ!

Kalcipos on itsehoitolääke, joka sisältää kalsiumia ja D-vitamiinia.