LONKKAMURTUMAT JA OSTEOPOROOSI

Lonkkamurtumat, eli murtuminen reisiluun ylemmässä neljänneksessä on yleinen ja vakava seuraus osteoporoosista. Vuosien 1996–2008 aikana Suomessa on tapahtunut vuosittain noin 7 000 lonkkamurtumaa. Lonkkamurtumat voivat aiheuttaa akuuttia kipua ja yleensä vaativat leikkaus- ja sairaalahoitoa sekä usean kuukauden kuntoutusta. Lonkkamurtumapotilaiden hoitoon kuluu keskimäärin noin 46 vuorokautta, joista leikkaushoitojakson osuus on noin 7 vuorokautta. Jossain tapauksissa potilaita voidaan jopa ohjata hoitokoteihin. Lisäksi että lonkkamurtumat aiheuttavat joko pysyvää tai väliaikaista vammaisuutta, ovat lonkkamurtumat vakava kuolleisuuden syy. (Lähde: Käypähoito 2017)

Useimmat lonkkamurtumat ilmenevät yli 65-vuotialla potilailla ja yli 80-vuotialla riski kasvaa eksponentiaalisesti. Lonkan murtumat ovat usein seurausta kaatumisista pystyasennosta, mutta vakavasta osteoporoosista kärsivillä potilailla voivat murtumat syntyä myös lievemmistä haavereista, kuten jalan vääntymisestä.

OIREET JA TOTEAMINEN

Lonkkamurtuma voi aiheuttaa seuraavia oireita:

• Kykenemättömyys liikkua onnettomuuden jälkeen
• Kovaa kipua reiden ulko-osassa tai nivusissa
• Merkittävää epämukavuutta jännittäessä tai kääntäessä lonkkaa
• Vamman puoleinen jalka vaikuttaa lyhyemmältä
• Kykenemättömyys laskea painoa lonkan vammautuneelle puolelle
• Mustelmia, turvotusta ja jäykkyyden tunnetta lonkan ympärillä

Lonkan murtumat diagnosoidaan yleensä röntgenkuvien avulla. Puolittaiset ja piilevät murtumat eivät välttämättä näy röntgenkuvissa, mutta ne voidaan havaita magneettikuvauksessa.

HOITO

Lonkkamurtumat vaativat yleensä leikkauksen, sairaalahoitoa ja pidennettyä kuntoutusta. Suositellut hoitokeinot riippuvat murtuman tyypistä ja vakavuudesta sekä potilaan yleisestä terveydellisestä tilasta. Jos potilaan leikkaushoito suoritetaan tarpeeksi ajoissa, on lopputulos yleensä parempi. Toisinaan sydän- ja muita lääketieteelliset diagnoosit ovat välttämättömiä ennen toimenpidettä.

• Nivelpussin sisäiset murtumat ilmenevät reisiluun päässä ja kaulassa. Vanhemmilla potilailla kyseiset murtumat vaativat vahingoittuneiden osien korvaamista. Jossain tapauksissa ainoastaan reisiluun pää tulee korvata (puoliproteesi), mutta muissa tapauksissa myös nivelkuoppa tulee korvata (kokoproteesi).
• Reisiluun sarvennoisten välinen (Intertrochanteric) murtuma ilmenee reisiluun kaulan ja pienemmän sarvennoisen välissä. Sarvennoisten väliset murtumat korjataan yleensä lonkan puristusruuvin avulla tai luuydinnaulalla, riippuen kirurgin suosimasta tavasta.

Leikkauksen jäljiltä, potilaat tarvitsevat terapeutin avustusta kävelyyn ja voiman kasvattamiseen. Kyseinen prosessi voi kestää jopa kolme kuukautta.