Ranne

Rannemurtumat ja osteoporoosi

Ranne- ja värttinäluun murtumat ovat hyvin yleisiä ja niitä tulee etenkin vanhemmalla väestöllä lievän tapaturman seurauksena. Edellä mainittu voi olla esimerkiksi kaatuminen pystyasennosta käsi ojennettuna. Pohjoiseurooppalaisessa väestössä värttinäluun alaosan murtumien ilmaantuvuus on todettu olevan aikuisilla noin 250–270/100 000 henkilövuotta: naisilla 360–370/100 000 ja miehillä 140–170/100 000 henkilövuotta. Suomessa tämä tarkoittaa noin 12 000 ranne- ja värttinäluun murtumaa vuodessa (Lähde: Käypähoito 2017)

Värttinäluun muurtumat ovat usein ensimmäinen merkki osteoporoosista. Murtumia esiintyy monesti aikaisemmin kuin lonkka- ja selkäoireita, joten osteoporoosi voidaan diagnosoida jo tässä vaiheessa ja ennaltaehkäistä tulevia murtumia. Osteoporoosi on merkittävä riskitekijä värttinäluun murtumille sekä miehillä että naisilla. 

Oireet ja niiden tunnistaminen

Värttinäluun murtumat aiheuttavat akuuttia kipua, aristusta, mustelmia, turvotusta ja käden toiminnan heikkenemistä. Diagnoosi vahvistetaan yleensä röntgenkuvien avulla, jotka osoittavat murtuneiden luiden määrän ja ovatko luut menneet sijoiltaan. 

Murtumakohdat ilmenevät yleensä noin 2,5 cm päässä värttinäluun päästä, joskin murtumatyypit voivat vaihdella tapauskohtaisesti. Lääketieteelliset yhteisöt eivät yksimielisesti luokittele kyynärpään ja käden muita murtumia, näin ollen monia eri luokittelutapoja on käytössä. Tyypillisiä käytössä olevia luokittelutapoja ovat murtuman sijainti, asetelma, luun siirtymä, liitoskohtien eheys, stabiliteetti, muut liittyvät murtumat ja luun mineralisaatio. 

Hoito

Hoitokeino värttinäluun murtumille riippuu vamman luonteesta, sekä potilaan iästä ja aktiivisuudesta.

Ei-leikkauksellinen hoito

Murtumat, jotka eivät ole irronneet luusta tai ovat hyvin vähän irrallaan, voidaan hoitaa ilman leikkaushoitoa käyttämällä kipsiä, tukea tai lastaa parantumisen tukemiseksi. Jos murtumakohta on merkittävästi irronnut luusta, voidaan murtumakohtaa anatomisesti korjata levon helpottamiseksi. Tosin tietyissä tapauksissa pienet irtoamiset jätetään huomioimatta. Jos luun murtumakohta on yhä epävakaa sen paikalle asettamisen jälkeen, voidaan apuna käyttää neuloja, ulkoisia kiinnikkeitä tai eri tekniikoiden yhdistämistä parantumisen varmistamiseksi. 

Leikkaushoito

Vaikeat murtumat eli ne, joita ei voida korjata ulkoisesti tai jotka ovat epävakaita, on perinteisesti hoidettu leikkauksella. On useita eri tyylisiä leikkauksia riippuen murtuman laadusta. Murtumakohtaa voidaan vakauttaa silottamalla, ulkoisilla kiinnikkeillä tai yhdistämällä eri tekniikoita.

Osteoporoosipotilaat, joiden rannemurtumat vaativat leikkaushoitoa, ovat haasteellisessa asemassa, sillä mekaanisesti heikkoon luuhun on vaikeaa löytää luotettavaa parannuskeinoa. Joissain tapauksissa tämä voi johtaa luun epämuodostumaan ja vajaatoimintaan. Yli 60-vuotiailla osteoporoosipotilailla ei-leikkauksellinen hoito kipsin avulla voi tuottaa saman hoitotuloksen kuin leikkaushoito.

Toipuminen ja jälkiseuranta

Hoidon tavoitteena on palauttaa käden toimintakyky entiselleen, tilanteeseen ennen vammaa. Usein parantuminen murtumista onkin hyvä tai erinomainen. Suurin osa potilaista voi aloittaa kevyen aktivoinnin 1-2 kuukauden kuluttua murtumasta, mutta täysi parantuminen voi kestää jopa vuoden.

Ennaltaehkäistäkseen tulevia murtumia, kaikkien yli 50-vuotiaiden murtumista kärsineiden potilaiden tulisi ohjautua osteoporoositutkimuksiin, jossa käytetään luuntiheysmittausta. Aikainen osteoporoosin ennaltaehkäisy ja hoito vähentää riskiä uusiutuville luunmurtumille. Hoito on yleensä yhdistelmä erityistä osteoporoosilääkitystä sekä reseptin mukainen määrä kalsiumia ja D-vitamiinia.

Ehkäise kalsium- ja D-vitamiinilisällä!

Kalcipos on itsehoitolääke, joka sisältää kalsiumia ja D-vitamiinia.

Lue lisää