Selkä

Nikamamurtumat ja osteoporoosi

Osteoporoosi on yleisin selän nikamamurtumien taustalla oleva syy. Selän murtumat ovat hyvin yleisiä osteoporoosimurtumia ja ne ovat erityisen yleisiä vanhemmalla väestöllä. Nikamamurtumat syntyvät, kun selkäranka ei kykene kannattelemaan ylävartalon tuottamaan rasitusta, jolloin selkänikaman etummainen osa repeää ja painuu kokoon. Tämä tapahtuu yleensä jonkin onnettomuuden seurauksena. Kohtalaisesta osteoporoosista kärsivillä potilailla nikamamurtumat voivat olla seurausta kompastumisesta, tuolilta putoamisesta tai painavan esineen nostamisesta. Vakavasta osteoporoosista kärsivillä potilailla aivastaminen, selän mutkistaminen, yskiminen tai kumartuminen voivat aiheuttaa nikamien murtumisen. Vakavat selkänikamamurtumat voivat johtaa krooniseen selkäkipuun, vammautumiseen ja yleiseen elämänlaadun laskuun. Erityisen yleisiä nikamamurtumat ovat naisilla. Yksi viidestä menopaussin ohittaneesta naisesta saa uuden nikamamurtuman vuoden kuluessa ensimmäisestä. (Lähde: Käypä hoito 2017)

Osteoporoottisten nikamamurtumien yleisyydestä on arvioitu, että jopa 5 prosentilla yli 50-vuotiaista naisista on vähintään yksi nikamamurtuma ja yli 80-vuotiaista 25 prosentilla (Lähde: Käypä hoito 2014). Vaikka naisilla diagnosoidaan enemmän kompressiomurtumia kuin miehillä, ovat vanhemmat miehet myös yhtä alttiita kyseisiin murtumiin. Kun väestö ikääntyy, oletetaan näiden murtumien yleistyvän entisestään. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat avainasemassa näiden murtumien ennaltaehkäisyssä tunnistamalla korkean riskin potilaat ja arvioimalla sekä hoitamalla nikamamurtumapotilaita.

Oireet ja tunnistaminen

Nikamamurtumat tuottavat aluksi ainoastaan kohtalaista kipua osteoporoosin alkuvaiheissa, jossain tapauksissa oireita ei ilmene ollenkaan. Osteoporoosin kehittyminen voi aiheuttaa useita kompressiomurtumia, jotka voivat johtaa merkittävään pituuden laskuun sekä köyryselkäisyyteen (thoracic kyphosis) ja lannerangan kaarevuuteen (lumbar lordosis). Vain noin joka kolmas kaikista selkärankamurtumista diagnosoidaan, sillä monet potilaista pitävät kyseisiä oireita ikääntymiseen liittyvinä.

Potilaan historian ja terveystarkastuksen lisäksi röntgenkuvausta käytetään yleensä apuna diagnoosin varmistamisessa. Tarkemman diagnoosin ja ennusteen saamiseksi käytetään joissain tapauksissa apuna magneetti- tai tomografiakuvausta. Luuntiheysmittaus puolestaan auttaa määrittämään osteoporoosin vakavuuden ja uusien murtumien riskiä. Selkänikamamurtumat voivat ilmetä missä tahansa selkärangassa, vaikkakin yleisimmät murtumakohdat sijaitsevat torakaalisessa- ja lannerangassa tai rinta-lannehaarassa (thoracolumbar junction). Osteoporoosi on usein erityisesti vaihdevuosien ohittaneiden naisten lannerangan murtumien taustalla oleva syy.

Hoito

Useimmat nikamamurtumat ovat vakaita ja niitä hoidetaan yleensä ei-leikkauksellisesti vuodelevolla, kipulääkkeillä ja fysioterapialla. Vuodelepo ei saisi ylittää muutamaa päivää, etenkään vanhemmalla väestöllä. Jos potilaiden kiputila ei helpota ensihoidosta huolimatta, voidaan kirurgisia toimenpiteitä harkita näissä tapauksissa (percutaneous vertebroplasty).

Täysi tai merkittävä parantuminen nikamamurtumista voidaan olettaa kestävän noin 6-12 viikkoa. Murtuman paranemisen jälkeen on yleisesti mahdollista palata normaaliin kuntoon. Jos potilaalla on diagnosoitu osteoporoosi, erityinen lääkitys yhdessä kalsiumin ja D-vitamiinin kanssa tulisi määrätä reseptinä. Lisänä lääkkeelliseen hoitoon, potilaat tulisi ohjata syömään tasapainoisesti, vähentämään tupakointia ja liikkumaan päivittäin. Perimmäisen syyn hoitamisen on todettu vähentävän riskiä myöhemmin selkänikamamurtumille. 

Ehkäise kalsium- ja D-vitamiinilisällä!

Kalcipos on itsehoitolääke, joka sisältää kalsiumia ja D-vitamiinia.

Lue lisää