Osteoporoosin hoidon kulmakivet ovat ennaltaehkäisevä hoito sekä lääkehoito, jonka tarpeesta päättää lääkäri yhdessä potilaan kanssa.

Osteoporoosin käypä hoito -suosituksen perimmäisenä tavoitteena on luunmurtumien, erityisesti lonkkamurtumien, ilmaantuvuuden pienentäminen.

Tänä päivänä alle 20 % osteoporoosista kärsivistä potilaista saa lääkehoitoa vuoden sisällä ensimmäisestä murtumastaan. Tämä johtaa tarpeettomaan kipuun ja lisää yhteiskunnan kuluja. Osteoporoosin hoidossa on kuitenkin otettu merkittäviä askelia eteenpäin, jotka parantavat todennäköisyyttä aikaiseen diagnoosiin ja onnistununeeseen hoitoon. Luun mittaukseen ja murtumariskin arviointiin on kehitetty uusia tekniikoita.

Osteoporoosin lääkehoito tulee aloittaa aina, kun luuhun on tullut osteoporoottinen murtuma. 65 vuotta täyttäneille nikama- ja lonkkamurtumapotilaille voidaan lääkehoito aloittaa ilman tiheysmittausta, kunhan syöpä ja muut toissijaiset osteoporoosin syyt on suljettu pois. Tärkeimmät osteoporoosin hoitoon käytettävät lääkkeet ovat estrogeenivalmisteet, denosumabi ja bisfosfonaatit. Ne vähentävät luun hajoamista. Kalsium- ja D-vitamiinilisät tukevat lääkehoitoa.