Osteoporoosi

Mitä osteoporoosi on?

Osteoporoosilla eli luukadolla tarkoitetaan jatkuvaa ja systemaattista luusairautta, jolle on luonteenomaista alhainen luumassa ja luukudoksen rappeutuminen. Tämä johtaa hauraisiin luihin ja murtumien riskin kasvuun. Osteoporoosi ilmenee silloin, kun luukudoksessa oleva kiinteä aine erkanee luun muodosta. Tämä tekee luusta huokoisen. Osteoporoosia tutkitaan luuntiheysmittauksen avulla. Luustoliitto määrittelee luuntiheys mittauksen tulkintaa seuraavasti:

"Luuntiheysmittauksen tulosta verrataan 20–40-vuotiaiden naisten luun huipputiheyden keskihajontaan (T-luku) ja iänmukaiseen viitearvoon (Z-luku). Kyse on osteoporoosista, jos luuntiheys on pienentynyt 2,5 SD tai enemmän naisväestön huipputiheyden keskiarvosta (T-luku ≤ -2,5). Osteopeniasta on kyse, kun luuntiheys on 1–2,5 SD kyseistä keskiarvoa pienempi (-2,5 < T-luku < -1). Vaikeasta osteoporoosista puhutaan, kun T-score on -2.5 tai alle sekä on tullut osteoporoottinen murtuma. Luuntiheys on normaali, kun T-luku on ≥ -1 SD." Jos kyseinen poikkeama ilmenee samanaikaisesti murtumien kanssa, osteoporoosin voidaan todeta olevan vakava. (Lähde: Luustoliitto 2015)

Yleisimpiä ensisijaisia osteoporoosin muotoja ovat vaihdevuosien jälkeiseen aikaan ja ikääntymiseen liittyvissä tapauksissa. Toissijaisia osteoporoosin syitä ovat kortisolin liikaeritys, kilpirauhasen liikatoiminta, lisäkilpirauhasen liikatoiminta, alkoholin väärinkäyttö ja liikkumattomuus. Useimmat osteoporoosin aiheuttamat murtumat ilmenevät selkärangassa, lonkassa, kyynärvarressa ja olkaluussa. Myös muualla, kuten lantiolla, kylkiluissa ja reisi- ja sääriluissa voi ilmetä murtumia.

Faktoja osteoporoosista

Osteoporoosi eli luukato on yleisin luusairaus maailmassa. Suomessa arvioidaan tapahtuvan vuosittain 30 000–40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Arvioidaan, että kahdella viidestä yli 50-vuotiaasta naisesta ja yhdellä seitsemästä miehestä murtuu jäljellä olevan elämänsä aikana ranne, nikama tai lonkka. Murtumat voivat aiheuttaa kipua, sairaalahoitoa, liikuntakyvyttömyyttä ja kasvanutta kuolemanriskiä. Osteoporoottisen luunmurtuman saaneella on muuhun väestöön nähden 2–4-kertainen riski saada uusi murtuma. (Lähde: Käypähoito 2017)

Vanhempi näestö on erityisen altis haurausmurtumille alhaisen luutiheyden ja korkeamman kaatumisriskin vuoksi. Vanhemman väestön ollessa nopeiten kasvava ikäryhmä ja elinajanodotteen noustessa, odotetaan osteoporoosin määrän kasvavan tulevaisuudessa dramaattisesti ,jos ennakoivia toimenpiteitä ei oteta käytäntöön.

Osteoporoosin diagnosointi

Osteoporoosi eli luukato on normaalisti piilevä sairaus ennen pitkälle edennyttä vaihetta. Tämän vuoksi osteoporoosi jää usein huomaamatta ja hoitamatta. Sairauden ensimmäinen kliininen ilmentymä on yleensä jokin onnettomuuden seurauksena syntynyt murtuma. Osteoporoosin oireet ovat joko akuuttia selkäkipua nikamamurtumien yhteydessä tai kipua nivusissa ja reiden alueella lantion murtumien yhteydessä. Jotkin nikamavammat voivat kuitenkin tapahtua ilman merkittäviä oireita. Pitkälle edenneen osteoporoosin ilmenemismuotoja ovat myös pituuden lasku ajan mittaan sekä kumara ryhti, jos kyseessä on nikamamurtumat. Murtumien lisäksi, osteoporoosin ilmeneminen perustuu luuntiheysmittaukseen, joka kertoo, kuinka vahva luusto on.

Aiemmat murtumat lisäävät uusien murtumien todennäköisyyttä merkittävästi, mutta jatkuvalla testaamisella ja tutkimisella voidaan ennaltaehkäistä osteoporoottisia murtumia. On olemassa monia erilaisia, tehokkaita lääkityksiä osteoporoosin ehkäisemiseen ja hoitoon, jopa potilaille, jotka ovat aiemmin kärsineet murtumista. Aktiivinen osteoporoosin hoito tulisi aina yhdistää kalsiumin ja D-vitamiinin kanssa erityisesti potilailla, jotka eivät ravinnon kautta saa tarpeeksi kalsiumia ja D-vitamiinia. Puuttumalla riittävän nopeasti ensimmäiseen murtumaan, voidaan tehokkaasti välttää tulevien murtumien aiheuttama murtumaketju. 

Tänä päivänä alle 20 % osteoporoosipotilaista saa hoitoa vuoden sisällä ensimmäisestä murtumastaan. Tämä johtaa tarpeettomaan kipuun sekä lisää hoidon kestoa ja kustannuksia. Osteoporoosin hoidossa on kuitenkin otettu merkittäviä askelia eteenpäin. Nämä askeleet parantavat todennäköisyyttä aikaiseen diagnoosiin ja onnistuneeseen hoitoon. Luunmittaukseen ja murtumariskin kartoitukseen on kehitetty uusia tekniikoita.

On yleisesti tiedossa, että yksi murtuma seuraa toista. Väestön ikääntyessä osteoporoosi eli luukato on tulevaisuudessakin merkittävä terveysongelma ilman riittävää ennaltaehkäisyä. Oikea liikunta, ravinto ja terveydenhuollon ammattilaisten interventio ovat avainasemassa murtumien uusiutumisen ehkäisemiseksi.

Luunmurtumat

Mistä luunmurtumat johtuvat ja kuinka niitä voi ennaltaehkäistä?

Lue lisää