Luunmurtumat
Maailmanlaajuisesti osteoporoosi eli luukato aiheuttaa luunmurtuman joka kolmas sekunti. Puolet kaikista naisista ja joka viides yli 50-vuotiaista miehistä saavat luunmurtuman jossain vaiheessa elämäänsä. Naisilla todennäköisyys saada murtuma on suurempi kuin todennäköisyys saada rinta-, kohtu- tai munasarjasyöpä. Miehillä on suurempi todennäköisyys sairastua osteoporoosiin kuin eturauhassyöpään. Yleisiä murtumakohtia ovat lonkka, ranne, nikamat ja olkaluu. Murtumia voi tosin esiintyä missä tahansa luustossa, kuten lantiolla, kylkiluissa sekä reisi- ja sääriluussa.
Suomessa on arviolta noin 300 000 henkilöä, joilla on osteoporoosi. Lisäksi arvioilta noin 300 000 henkilöllä on osteopenia. Vuosittain tapauhtuu noin 35 000–40 000 murtumaa, joista yli 6 000 on lonkkamurtumia. Yli 50-vuotiaista naisista arvioilta joka 3. ja miehistä joka 5. saa murtuman, jonka taustalla on osteoporoosi. (Lähde: Luustoliitto 2015)
Selkänikamamurtumat
Osteoporoosi on yleisin selän nikamamurtumien taustalla oleva syy. Selän murtumat ovat hyvin yleisiä osteoporoosimurtumia ja ne ovat erityisen yleisiä vanhemmalla väestöllä. Nikamamurtumat syntyvät, kun selkäranka ei kykene kannattelemaan ylävartalon painoa, jolloin selkänikaman runko eli etuosa painuu kasaan. Tämä voi tapahtua niin jonkin onnettomuuden seurauksena kuin ilman tapaturmaakin, esimerkiksi pienen taakan noston tai selän kierron yhteydessä.
Lue lisää selän murtumista! >>
Lonkkamurtumat
Lonkkamurtumat, eli murtuma reisiluun yläosassa on yleinen ja vakava seuraus osteoporoosista. Lonkkamurtumat voivat aiheuttaa akuuttia kipua ja yleensä vaativat leikkaus- ja sairaalahoitoa sekä usean kuukauden kuntoutusta.
Lue lisää lonkkamurtumista! >>
Rannemurtumat
Rannemurtumat, joista tavallisin on värttinäluun murtuma, ovat hyvin yleisiä ja tapahtuvat usein pienen vamman seurauksena. Koska rannemurtumia tulee jo nuoremmalla iällä kuin vakavampia osteoporoottisia lonkka- ja nikamamurtumia, ovat ne usein ensimmäinen merkki osteoporoosista.
Murtumaketjun katkaiseminen
On hyvin tiedossa, että murtumat uusiutuvat helposti. Potilaat, jotka ovat kärsineet aiemmasta murtumasta kärsivät puolet todennäköisemmin sen uusiutumisesta. Käänteisesti melkein puolet lantion murtumista kärsineistä ovat aiemmin murtaneet jonkun muun luun. Tästä huolimatta, osteoporoosi jätetään usein tutkimatta ja hoitamatta. Valtaosalle potilaista ei ikinä selviä murtumien taustalla oleva syy, alle 20% potilaista saavat asianmukaista hoitoa osteoporoosiin vuoden kuluessa onnettomuudesta ennaltaehkäistäkseen tulevia murtumia.
Aikainen havaitseminen ja väliintulo ovat olennaisessa asemassa ns. murtumaketjun katkaisemiseen. On olemassa laaja kirjo farmakologisia hoitoja osteoporoosin ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Tyypillisesti tämä tarkoittaa lääkemääräyksen yhdistämistä kalsiumin ja D-vitamiinin kanssa. Kyseisten lääkitysten on todettu vähentävän murtumien määrää sekä potilailla, joilla ei ole aiemmin todettu murtumia, että useista murtumista kärsineillä potilailla. Koska murtuma on usein osteoporoosin ensimmäinen ilmenemismuoto, on terveysdenhuollon ammattilaisten tärkeää reagoida näihin nopeasti ennaltaehkäistäkseen tulevia murtumia. Aikaisin diagnosoidut ja hoidetut osteoporoosin aiheuttamat murtumat ovat todistetusti vähentäneet uusiutuvien murtumien astetta ja säästäneet niistä aiheutuvia kustannuksia.
